Naiseuden ketju

Maanantai 13.12.2021 - Seksuaaliterapeutti Emma Hietanen

Suvuissa kulkeva naisten ketju on samaan aikaan kiinnostava aarreaitta kuin syvä suokin. On mielenkiintoista tutkia mitä kaikkea naisten historia on kätkenyt sisäänsä, kuinka naiset ovat eläneet ja ilmentäneet itseään ja kuinka kohdelleet toisia suvun naisia.

Syvä kysymys naiseuden ketjun saatossa on se, että mitä vahvuuksia juuri minun naiseuden ketjuni, naissukulinjani, on kantanut ajan saatossa mukanaan ja siirtänyt lahjana eteenpäin aina seuraaville sukupolville sekä se mikä heitä on lannistanut, sairastuttanut ja mitä ei olla osattu käsitellä, taakan siirtyessä eteenpäin.

Kun alkaa tarkastelemaan oman sukunsa naiseuden ketjua, löytää monta erilaista tarinaa, monta erilaista naisen mallia sekä tapoja ilmentää naiseutta ja naisen seksuaalisuutta. Itse olen usein pohtinut sitä, kuinka naiset ovat ravinneet itseään eri aikakausina, ovatko täyttyneet niin sielullisesti, kehollisesti kuin mielenkin tasolla. Jos ovat, niin minkälaiset asiat ovat olleet heille ravitsevia, jos eivät, niin miksi eivät? Tiettyyn pisteeseen saakka voimme tietää, sen jälkeen voimme vain arvailla.

On mielenkiintoista, kuinka sukupolvien saatossa asiat, tunnetilat ja tavat toimia siirtyvät eteenpäin jättämättä yhtäkään sukupolven lenkkiä väliin mutta ilmentyen jokaisessa kohdassa omanlaisenaan ilmiönä, erilaisin sävyin. Pohjakokemus voi olla edelleen samankaltainen, vaikka on jo monta sukupolvea läpikäynyt.

Haavan perusenergia voi edelleen olla olemassa vaikka aikaa olisi kulunut jo monta ihmisikää.

Eri aikakaudet ovat muokanneet naisen tapaa olla, ikään kuin antanut raamit ja säännöt siihen minkälainen nainen saa olla ja kuinka tulee käyttäytyä. Poikkeus on huomattu ja häpeä on asettunut monen naisen elämänkumppaniksi.

Oletko sinä pohtinut mitkä ovat juuri sinun naissukulinjasi haasteet, taudit joihin naiset ovat sairastuneet?

Niitä voi olla esimerkiksi kiltteys, suorittaminen, mahdoton huushollaaminen, martyyrius, kriittisyys, vaativuus, elämätön elämä, siveys jne.

Lienee nämä ovat paljolti häpeäpohjaisia tunteita, ilmentymiä joiden avulla häpeää on kompensoitu. Häpeä asustaa myös kehotasolla, sillä kehollisuus on luonteeltaan ylisukupolvinen.

Vyöhyketerapian näkökulmasta naisen kehon mallista voi huomata suvun taakkoja, voi päätellä mitä yksilö mukanaan kantaa. Sitkeästi siirtyneet taakat muovaavat kehoa omaan malliinsa ja asentoonsa.

Omassa naissukulinjassani naisten haasteita ovat olleet mm. itsensä hylkääminen, elämätön elämä, kova kohtelu naiselta naiselle, psyyken haasteet ja ankaruus. Tunnistan itsessäni joitain samoja sävyjä, tunnistan sen, että jos en olisi tietoinen näistä, niin jotkut saattaisivat eläytyä todeksi myös omassa elämässäni. Onnekseni olen saanut puhua oman äitini kanssa avoimesti suvussamme kulkeneista naisten haasteista ja olen saanut kehohoitojen kautta purkaa siirtynyttä taakkaa.

Aivan niin kuin taakkasiirtymät elävät sukupolvesta toiseen, siirtyvät eteenpäin myös hyvät asiat, vahvuudet ja resurssit. Onneksi kaikissa suvuissa, naiseuden ketjuissa on myös vahvuuksia.

Oletko pohtinut mitkä ovat sinun naissukulinjasi vahvuudet?

Mitkä asiat ovat niitä upeita toistumia, joita voi nähdä sukupolvien naisissa, niitä mitkä yhdistävät ja mitkä tunnistaa oman suvun vahvuuksiksi? Ne ovat jotakin jotka ovat kannatelleet kussakin aikakaudessa naista, naisia, perheitä ja yhteisöjä. Ne ovat lahjoja naiselta naiselle.

Niitä voi olla esimerkiksi sitkeys, luovuus, periksiantamattomuus, nauru, ilo, perinteet, luovuus, vanhan kansan viisaudet, perinnetieto, tietäminen jne.

Omassa naissukulinjassani resursseja ovat olleet mm. käden taidot, hiljainen tieto, sitkeys ja selviäminen sekä kyky kantaa perhettä. Näitä samoja tunnistan itsessäni, varsinkin iän myötä ne ovat olleet helpommin tunnistettavissa.

Onneksi myös resurssit ovat ihanasti näkyvillä, niin naisen tavassa kantaa itsensä, kuin tavassa katsoa ja kohdata maailmaa. Resurssit näyttäytyvät kauniina lahjoina ja arvokkaina ominaisuuksina naisen elämässä.

Niin vyöhyketerapiassa kuin seksuaaliterapiassakin naisten kanssa pohditaan näitä kysymyksiä, mitkä ovat juuri sinun naissukulinjasi resurssit sekä haasteet? Asiaa voi tarkastella monesta eri näkökulmasta koska molemmat vaikuttavat kokonaisvaltaisesti naisen elämään, niin seksuaalisuuden alueelle, arkeen kuin kehollisellekin tasolle. Mitä syvemmin nainen on tietoinen näistä, sitä levollisemmin voi laskeutua omaan kehoon, omaan elämäänsä, jättäen jotakin taakseen sekä jakaen viisauttaan aina seuraaville sukupolville.

Lempeää ylisukupolvista tarkastelua Sinulle toivottaen: Emma

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: naiseus, ylisukupolvisuus, kehollisuus, taakkasiirtymät, sukupolvien ketju

Kenen silmin itseämme katsomme?

Sunnuntai 14.2.2021 - Seksuaaliterapeutti Emma Hietanen

Rakkainta ystävää tulee katsottua arvostetuin, lempein ja lämpimin silmin. Hänessä näkee suunnattoman kauneuden, kokonaisuuden, jossa rakkaus lepää. Näkee toisen kehon ainutlaatuisuuden, joka on kaikkinensa täydellisen kaunis juuri niin kuin hän siinä hetkessä on.

Tuleeko katsottua myös itseään rakkaudellisin ja arvostavin silmin, niin kuin parasta ystävää katsoisi? Toisinaan, mutta ei läheskään aina. Elämäni varrella katseeni syvyys, lämpö ja tarkoitus on vaihdellut. Nyt tämän ikäisenä, 42-vuotiaana naisena katseeni on useimmiten myötätuntoinen elämän tuomia muutoksia kohtaan, jotka kehossani näkyvät. Minulle ne kertovat eletystä elämästä, elämän eri vaiheista. Mieli on antanut hieman periksi, pehmennyt ja hetkeen, jolloin katson kehoani tutkaillen, on tullut syvempää lämpöä. On helpompaa olla arvostelematta, on helpompaa olla ystävä oman kehollisen ulkonäköni kanssa, on helpompaa asustaa kehossa. Suurimman osan ajasta siis.

Uskallatko Sinä olla paljaana itsesi edessä, katsoa syvästi kehoasi, seistä selkä suorassa kaikkinensa ja vain katsoa, rauhassa tutkailla?

Hyvän työkaverini kanssa tätä pohdimme, kun tunnustelimme omaa kehoamme. Sitä kuinka se on muuttunut suuntaan, jos toiseenkin viime vuosien saatossa. Hän kysyi: kenen silmillä itseämme oikein katsomme? Minkälaiseksi on tallentunut meidän kehollinen kuvamme itsestämme ja mistä se on lähtenyt rakentumaan?

Kun vasta maailmaan tullut pieni ihmistaimi suuressa sielussaan saapuu tänne, niin jokainen tuntee hellyyttä, suojelun halua ja vilpitöntä ajatusta täydellisyyden täydellisyydestä, kun tuota vasta saapunutta katsoo. Kaikki on hänessä täysin kohdallaan. Kun lapsi kasvaa ja alkaa tunnustella omaa itseään, niin vielä on pieni lapsi omassa mahtavuudessaan ja upeudessaan voittamaton, maailman ihanin ja virheetön. Oma keho on mielenkiintoinen tutkimusmatka omia tunnelmia tunnustellen. Ja siitä se matka jatkuu, oman kehon kanssa yhtenään elämää jakaen.

Keho muuttuu monta kertaa elämän aikana. Aina on muutos läsnä ja näin ollen oma suhdekin omaan kehoon muuttuu, uudelleen rakentuen, toisenlaisen tavan löytäen. Myös mieli hakee uuden polun kehoa lähestyen, muuttuneeseen asettuen. Vaan kenen silmillä oikeastaan itseäsi katsotkaan? Onko silmissä vanhempien katseet, kenties kiusaajan katseet, oman mielen arvostelevuus ja missä on juurisyy? Kuinka paljon kehoon koteloituneet tunteet värittävät omaa katsetta? Nuo arvostelevat silmät ovat kenties sukupolvien takaa katsovia, opittuja katseita siis? Kenties. Tunnistatko tämän?

Olen usein puhunut naisten kanssa siitä, kuinka haastavaa on tuoda armoa omaan katseeseen. Tulee helpommin huomatuksi asiat, joihin haluaisi muutosta kuin ne, jotka voisi jo hellyydellä hellitellä. Oman mielenmaiseman muuttaminen vaatii työtä. Olemme myös usein keskustelleet siitä, kuinka vahvasti meihin vaikuttavatkaan sukupolvien takaiset asenteet ja mahdolliset epätasapainot suhteessa itseen ja toisiin. Ne elelevät meissä edelleen, nuo kaukaiset kaiut. Joissain meissä tiedostavammin, joissain salaisemmin, enemmän tiedostamattomissa olevin, kuin uinuvin. Moni nainen on kokenut, ettei ollut koskaan hahmottanut asiaa tästä näkökulmasta, ei ollut tullut ajatelleeksi. Jos oma äitisi on edelleen vierelläsi kulkemassa, niin kannattaa hieman kuulostella kuinka hän itsestään puhuu, kuinka kehoaan hoivaa. Voisi myös tiedustella, lämpimin mielin kysellä, kuinka on hänen äitinsä kehoaan puhutellut, onko hyvänä pidellyt? Silitellyt? Saattaa saada arvokasta tietoa, silmiä avaavaa, ymmärrystä lisäävää.

Kehoyhteyden vahvistaminen vahvistaa siis suhdetta omaan kehoon, ulkonäöllisestikin. Kun kuulee oman kehonsa viestejä ja omia tarpeita on enemmän ystävä oman kehonsa kanssa. Mielen ja kehon keskinäinen suhde on omanlaisensa matka, joka liene elämänmittainen. Toisen kanssa elämää jakaessa, tai vain lyhyessä kohtaamisessa oman kehosuhteen tila näyttäytyy myös seksissä, toisen kanssa lähellä ollessa, yhteisessä hetkessä. Uskaltaako olla paljaana toisen edessä, toisen katseen kohteena, kosketuksen vastaanottajana? Ulkonäöllinen kehosuhde heijastelee myös sitä, kuinka uskallamme rentoutua seksin aikana, antautua nauttimaan kaikkine lihoinemme ja niine hyvinee, kuinka keho nautintoa ilmaisee. Kuinka uskallamme liikkua seksin aikana, olla viehkeydessä vapaa. Olla kehossamme vapaa.

Kehoyhteys ja kehosuhde on monitasoinen ja laaja käsite. Sitä voi tarkastella loputtomien näkökulmien läpi. Tässä lähinnä pohdin nimenomaan ulkonäöllisen tarkkailun ajatuksesta käsin, sitä kuinka me mahdollisista kauniista palautteista huolimatta näemme itsessämme jotakin muuta kuin kuulemamme kuvauksen. Kuinka kuvaus voi niin totaalisesti muuttua matkalla sanojan huulilta ja lämpimistä ajatuksista, matkalla omaan mieleemme? Avautuuko tuolloin jotkut sisäiset silmät, jotka ovat meihin asettuneet, joskus elämämme varrella, kenties jo syntymälahjana saatuna? Mitä arvelet?

Kaiken kaikkiaan ihmisen keho on kaunis luomus, taideteos, luonnon voima. Sinun sekä Minun. Hyvää ystävänpäivää Sinulle ystäväni <3

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kehonkuva, kehopositiivisuus, kehollisuuden ylisukupolvisuus