Kyllästyminen pitkässä parisuhteessa,

Perjantai 3.3.2023 - Erityistason seksuaaliterapeutti Emma Hietanen

Tapahtuuko näin pitkässä parisuhteessa? Voi olla, tai voi olla, että ei todellakaan. Nyky-yhteiskunnassa on paljon ilmiöitä, jotka tukevat lyhyeen ja kärsimättömään kohtaamiseen, asettautumattomuuteen. Elämä on hektistä oman itsen sisällä sekä itsen ympärillä. Myös ihmissuhteiden olen kuullut olevan kertakäyttökulttuuria, ei malteta. Tämä on minun mielestäni surullista. Me olemme tuntevia ihmisolentoja, emme halpaketjun sieluttomia hahmoja.

Tuttavani kysyi minulta, olenko kyllästynyt puolisooni koskaan. Olemme siis olleet yhdessä 24 vuotta.

Aika ajoin olen pysähtynyt pohtimaan tätä asiaa meidän suhteemme varrella ja vastaus on aina sama:

Kuinka voisin olla kyllästynyt, kun en vieläkään tiedä kaikkia hänen olemuspuoliaan, en syvyys- enkä sivuttaissuunnassa. En tiedä mitä kaikkea tuo vierelläni kulkeva ihminen on ja millaisia sisäisiä maailmoja hän itsessään kantaa. Olen utelias edelleenkin tutustumaan häneen ja tunnustelemaan millainen hän on meidän yhteisesti jaetussa todellisuudessamme ja millainen omassa todellisuusmaailmassaan.

Näkökulma vaihtuu, kun katson häntä hieman etäältä, silloin kun tarkastelen hänen olevan omissa puuhissaan, tavanomaisesta poikkeavassa ympäristössä tai kun katson ikään kuin pinnan alle, avoimen uteliain mielin. Moni asia riippuu näkökulmasta. Jos katsoo aina samasta kohdasta, samaa kohtaa ja samasta näkökulmasta, niin mikä ja kuka vain näyttää ajan mittaan kyllästyttävältä ja yksiulotteiselta. On ihanaa, että meissä ihmisissä on monta eri tasoa mistä tarkastella. Olemme moniulotteisia olentoja.

Ja kiinnostava kysymys on se, että jos kyllästyy, niin mihin itse asiassa on kyllästynyt? Itseen, suhteessa toiseen? Toiseen suhteessa itseen? Johonkin puuttuvaan tunteeseen mikä on jo ajan mittaan sulautunut osaksi yhteistä? Itseen, omaan näkymään suhteen sisällä? Se millaiseksi on yhteisen taipaleen aikana muututtu? Vai mihin?

Totta kait yhteinen jaettu arki joskus kyllästyttää, myös me ihmiset arjen keskellä, sekä se millaiseksi arki on muotoutunut, varsinkin jos siinä ei ole tarpeeksi tilaa palautumiselle ja nautinnoille, yhdessäololle. Sehän on vähintäänkin normaalia ja inhimillistä - kyllästyminen arkeen mikä ei ravitse, joka heijastelee myös ihmissuhteisiin. Silloin täytyy muuttaa jotakin. Täytyy yhdessä pohtia mikä on uusi suunta ja millaisia pieniä asioita voi arkeen tuoda, jotta sen laatu kohenee ja uusia näkökulmia suhteessa toiseen voi syntyä. Kun itselläni on näin tapahtunut montakin kertaa kahdenkymmenenneljän vuoden aikana, niin tällöinkään kyllästymisen kohde ei ole ollut puolisoni.

Puolisoni (ihmisten yleensäkin) loputtomista tasoista muistuttaa minua se, kun muutaman kerran olen saanut nähdä hänessä sellaisia puolia, jotka ovat olleet äärettömän mielenkiintoisia ja vain pieniä hetkiä pinnalla olevia. Näissä hetkissä olen saanut todistaa jotakin hyvin totta olevaa, riisuttua ja hänen autenttista tapaansa ilmentää omaa itseään. Hän on ollut kauniisti paljas. Nämä kokemukset lisäävät mielenkiintoani ja muistuttavat siitä, että vaikka yhteinen taival on ollut jo pitkä, arvoituksia silti edelleen on, niin hänessä kuin itsessänikin. Meissä yhdessä.

Olen kuullut puhuttavan, että pitkässä parisuhteessa elävät voivat usein pelkästään toisen katseesta, kehon kielestä tai tavasta olla, jo tietää mitä toinen tarkoittaa, ajatellen sen olevan ajan mittaan tylsää. Osittain olen tästä samaa mieltä – sitä on herkistynyt toisen äärellä vuosien ajan. On saanut opetella mitä mikäkin tarkoittaa, kuitenkin ilman että koskaan voisi olettaa itsestäänselvyytenä asioita. Olla siis herkkänä toiselle mutta ei totuutena toisen sisintä tietäen.

Ajattelen, että pitkässä parisuhteessa on nimenomaan mahdollisuus katsella rauhassa, ilman kiirettä, ilman painetta tulla valmiiksi. Voi olla ja voi muuttua, jos näihin on suhteen sisällä lupa. Yhteisesti luotu tila on tutkimuskenttä, josta ei aiheet lopu.

Kiinnostaa myös se, kuinka itse olen suhteessa häneen ja meidän yhteiseen tilaamme ja tapaamme olla. Kuinka ajan mittaan peilaudumme toisistamme, sillä sekin on muuttuva elementti vuosien varrella, näkökulmien vaihtaja.

Turvallisuus ja ennakoitavuus tuo pitkään parisuhteeseen levollisuutta, nostaen näiden arvoa suhteen sisällä. Omasta kokemuksestani nämä ovat vahvasti yhteydessä toiseen kyllästymättömyyteen, arvostaen toisen arkiminän syvästi tunnettavuutta, jonka on vuosien varrella saanut rakentaa.

Olen syvästi kiitollinen pitkästä parisuhteestani, sen luovuuden ja kasvun vaiheista, myrskyistä ja karikoista. Olen kiitollinen sen turvallisesta ja pehmeästä pesästä, jossa saan levätä, olla kotona.

Tämä tuttavani kysymys oli ihana, sillä se palautti itseäni kirjoittamaan juuri niiden asioiden äärelle mitä haluankin tuoda esiin, niiden, joista minulla on kokemusta, sillä kokemus tuo levollisuuden jakamiseen. Kiitos.

Kehorauha parisuhteessa,

Sunnuntai 9.10.2022 - Erityistason seksuaaliterapeutti Emma Hietanen

Kirjoitan aiheesta, joka toivottavasti herättää teissä lukijoissa ajatuksia ja pohdintoja, sillä koen tämän olevan hurjan tärkeä asia.

Kehorauha on sanana rauhallinen, pehmeä ja lempeä. Sen tunnelma kuvastaa mielestäni hyvin sitä, mikä tila olisi ihana olla myös (ainakin valtaosan ajasta) omassa kehossaan asustaessa – lempeän rauhallinen, seesteinen ja omassa kehossaan oleva. 

Kehorauha on jokaisen ihmisen perusoikeus. Se tarkoittaa sitä, että jokaisella on lupa olla tyytyväinen kehoonsa ja nauttia siitä juuri sellaisenaan kuin se on, ilman toisen ihmisen minkäänlaista kommentointia tai arvostelua. Kehorauha on oman sekä toisen tilan kunnioittamista, niin puheen, lähestymisen kuin kosketuksenkin tasolla.

Kehorauha on myös itselleen luvan antamista olla juuri sellainen kuin on, ilman jatkuvaa itseensä kohdistuvaa muokkaamisen ja arvostelun tarvetta. Kehorauhaan voi sisältyä myös kunnioitus oman kehon viisautta kohtaan sekä kehon tarpeiden ja tuntemusten kuuleminen. Kehoyhteys vahvistaa kehorauhaa, sen merkityksen hahmottamista omalle itselleen esimerkiksi omien rajojen hahmottamisen kautta.

Miten kehorauha voi näyttäytyä parisuhteen sisällä?

Tietysti kehorauha parisuhteessa on kaikkea tuota mitä yllä olevassa tekstissä jo pohdinkin. Kehorauha ulottuu hyvin syville tasoille silloin kun olemme intiimissä suhteessa toisen kanssa.

Kehorauha, niin itsen kuin toisenkin, tulisi näkyä jo siinä, kuinka toista lähestytään – rynnätäänkö toisen tilaan vai lähestytäänkö hienovaraisesti, toisen ja omaa, sen hetkistä tunnelmaa aistien? Kehorauhan tunnustelun kautta voi syntyä hienovaraista, näkymätöntä vuorovaikutusta kahden ihmisen välille.

Toisen kehon koskettaminen on jo selkeästi toisen tilaan menemistä ja sen vuoksi koskettaminen tulisi aina olla kunnioittavaa ja sydänlähtöistä, sellaista, josta voi tuntea toisen arvostuksen, hyvää ja kaunista tarkoittavan aikeen. Parisuhteessa kehorauhaan liittyy myös vahvasti turvan kokemus, se että voi tuntea olevansa toisen kanssa turvassa, niin fyysisellä kuin psyykkiselläkin tasolla on elintärkeää suhteen jatkuvuuden ja hyvinvoinnin kannalta. Toisen lähellä tulee olla turvallista kehoilla, ilman että siinä on arvostelevaa sävyä tai tunnetta, että tulisi olla jotenkin toisenlainen. Oma keho on aina yksityinen asia, vaikka kehollisuutta jakaakin toisen kanssa esimerkiksi seksin muodossa.

Varsinkin pitkässä parisuhteessa tulee näkyväksi se fakta, että kehot muuttuvat elämän aikana. Elämme elävässä kehossamme, jossa näkyy eletty elämä. Tämän hyväksyminen ja kunnioittaminen suhteessa itseen sekä toiseen, on hurjan tärkeää, sillä se syventää turvan kokemusta, voi luottaa siihen, että saa olla toisen kanssa omana itsenä ja on arvostettu juuri sellaisena kuin elämän siinä hetkessä on. Tämä antaa mielen sisään luonnollista tilaa muuttua elämän mukana.

Toiselle ihmiselle puhuminen tulisi aina olla sellaista, jossa sanojen sisällä ei ole vihjailua, toisen nöyryyttämistä tai halveksivaa sävyä, ei rivien väleihin piilotettuja viestejä, sillä sanat voivat rikkoa kehorauhaa rajusti ja jättää syvät haavat. Joskus myös hiljaisuus voi olla toisen kehorauhan loukkaamista. Hiljaisuuteenkin voi sisältyä viesti. Toki tilanteet ovat useinkin tulkinnan varaisia ja vastuu omista sanoista on aina sen kantajalla. Myös tulkitsijan kokemus on oman tunnetilojen läpäisemää.

Parisuhteen alussa tulee ehkä helpommin kysyttyä lupaa kosketukseen tai erilaisiin seksin muotoihin. Pitkässä parisuhteessa tavat ja tottumukset ovat jo hioutuneet, ne ovat turvallisen toistuvia kuvioita, jolloin ajatus luvan kysymisestä voi unohtua kokonaan. Minusta on kaunista, jos jo pitkään yhdessä olleet kysyvät aika ajoin toiselta luvan intiimiin yhdessäoloon, siinä tapahtuviin asioihin. Se muistuttaa luottamuksesta ja kunnioituksesta mitä tunnemme toisiamme kohtaan sekä avaa tilan, johon voi olla helpompaa tuoda oma mielipide esiin, ”ehkä voisitkin tehdä näin, tuon tutun jutun sijaan” ja näin ollen voi löytää yhdessä jotakin uutta ja ihanaa itsestä sekä toisesta ja kehorauha säilyy syvän kunnioituksen tilassa.

Lienee tärkeintä on aina yksilön hyvinvointi, riippumatta siitä minkä kokoinen, muotoinen ja mallinen on, kunhan viihtyy omissa nahoissaan, omassa matkassaan ihmisenä olemisen ihmeellisyydessä.

Terkuin Emma

Minä tarvitsen sinua!

Tiistai 16.8.2022 - Erityistason seksuaaliterapeutti Emma Hietanen

Tuntuu, että jo jonkin aikaa nykyajan trendi on ollut ihmisen itsekseen 

pärjääminen, itseriittoisuus itse itselle. Yhteiskunta on luonut mielikuvaa upeasta ihmisestä, joka pärjää kaiken mahdollisin tavoin yksin, ilman riippuvuutta kehenkään tai mihinkään.

Kyllä, tässä on hyviä elementtejä, itsekseen pärjäämisessä.
Ymmärrän myös, että toisen varaan rakennettu oma minuus tai sairaalloinen riippuvuus toisesta ihmisestä kertoo syvistä haavoista,
joita voi olla hyvä tarkastella elämän aikana mutta yhtä lailla voi haavoista kertoa toiseen ihmiseen kiinnittymättömyyden haastavuus. Ideaalikuva itseriittoisesta ihmisestä voi myös olla haasteena sillan rakentamiselle kohti toista, yhteyden muodostamiselle, yhteyden kokemiselle ja yhteyden ylläpitämiselle. Ei uskalleta rentoutua omaan tarvitsevuuteen.

Joskus saatamme unohtaa sen tosiasian, että meillä ihmisillä on inhimillinen tarve tarvita toinen toisiamme. Olla itsekin tarvittu ja haluttu. Meillä on sisäsyntyinen tarve tunneyhteyteen ja siihen, että yhteys on olemassa itselle rakkaisiin ihmisiin, sillä se on suurin turvallisuuden ja tunteen lähde. Tämä on mielenkiintoinen asia parisuhteen sisällä olevaa yhteyttä tarkasteltaessa, se kuinka molemmat osapuolet antautuvat yhteyden olemassaoloon ja kuinka vaalia sen elävyyttä.

Parisuhteessa, varsinkin pitkässä parisuhteessa, tulee aikoja, jolloin on kaukana toisesta. Arki on ajautunut väliin ja puhumattomat sanat ovat jo liian voimakkaita sivuutettaviksi, ne huutavat häiritsevästi, yhteyden estäen. Käsillä on hetki, joka vaatii kohtaamista, toiseen päin kääntymistä.

Kuinka ihmeessä yhteyden palauttaminen onnistuu kerta toisensa jälkeen, vuodesta toiseen?

Yhteyden kokemus rakkaaseen on usein yksi tärkeimmistä hyvinvoinnin lähteistä. Se on turvan kokemusta lisäävä elementti ja se vaikuttaa arjessa jaksamiseen olennaisella tavalla. Kun yhteys toiseen on olemassa se synnyttää tunteen, että ymmärtää toista ja tulee itse ymmärretyksi. Tunteen, että olemme ikään kuin samalla puolella.

Yhteyden puuttuminen puolestaan saattaa heiluttaa perusturvan kokemusta ja herättää hätätilan ihmisen hermostotasolla. Nousee pelko, että tulee hylätyksi ja asetelma vastakkain asettelusta syntyy. Venynyttä ja katkennutta yhteyttä on onneksi mahdollista korjata. Olennaista on uskaltaa jakaa omia tuntemuksia, olla herkkä ja haavoittuva. Kun kumpikin tunnistaa oman tarvitsevuutensa ja pystyy rentoutumaan siihen, se luo hyvät lähtökohdat aina uudelleen ja uudelleen yhteyden palauttamiseen.

Läheisyys ja yhteys palautuu nopeammin, jos molemmat ovat tilanteessa omasta halustaan, tavoitteena yhteinen hyvä, samaan suuntaan katsominen.

Pitkä parisuhde vaatii tietoista valintaa yhteyden palauttamisesta aina uudestaan ja uudestaan. Kun sen valinnan tekee, on ensin asetuttava oman itsen äärelle, päästää toinen taas lähelle ja mennä toisen lähelle, tällöin ollaan matka yhteyden palauttamiseksi jo aloitettu. Tärkeää on huomata toisen kurottautuminen kohti yhteyden korjaamista.

Keinoja yhteyden palauttamiseksi:

Kehoilun, ihoilun, yhdessä alasti olemisen kautta, hetkessä, jossa seksi ei välttämättä ole tavoitteena, vaan itsen ja toisen äärelle pääseminen, on yhteyden palauttamisen yksi parhaista keinoista. Ihokontakti vahvistaa luottamusta, sillä kosketus on voimakas sanattoman viestinnän väline ja iho on suurin tuntoelimemme. Se aistii hyvin hienovaraisenkin kosketuksen. Tässä hetkessä viipyilevä, hellä ja kuuleva kosketus edesauttaa yhteyden palautumista.

Jos uskaltautuu antamaan tilanteen olla autenttinen, voi huomata kuinka se elää – voi tuntea, että yhteys palautuu ja hetken päästä taas venyy ja näkyväksi ilmeentyy haastavia, purkamattomia tunteita, luoden ikävän tuntuista tunnelmaa.

Puhukaa tai olkaa hiljaa mutta olkaa yhdessä. Olkaa molemmat vahvasti olemassa tuossa hetkessä.

Joskus silmiin katsomisessa lepääminenkin alkaa rakentamaan yhteyttä takaisin, kun uskaltaa tulla katselluksi ja katsoa. On hurjan mielenkiintoista havainnoida yhteyden etääntymistä sekä sen palautumisen kaarta, kuinka se soljuu ja ilmeentyy taas tunnettavaksi, aistittavaksi.

Joskus voi olla haastavaa antaa aikaa yhteyden palautumiselle, varsinkin jos hätä ja pelko on olemassa. Silloin on tärkeää sanoittaa toiselle, että ”tässä minä olen. En hylkää sinua.”    Turvallisuutta lisäävää on itse muistaa ja muistuttaa toista, että yhteyden palautuminen onnistuu ajan ja tekemisen kautta.

Kun se on palautunut, asettuu arki taas enemmän kohdalleen. Se tuo läheisyyden ja yhteisen levollisuuden takaisin. Elämän haasteet kestää paremmin kun yhteys toiseen on olemassa vahvana ja vakaana.

Minusta on ihanaa tarvita puolisoani, tunnistaa ja tunnustaa oma tarvitsevuuteni sekä vahvan yhteyden kokemuksen merkityksellisyys. On kaunista vaalia yhteistä yhteyttämme ja huomata kuinka tämän pitkän parisuhteemme yhteys hoivaa ja korjaa niitä joitakin haavoja, joita on syntynyt varhaisina elinvuosinani.

 Vaikka tarvitsen ja haluan olla tarvittu, niin siltikin olen itsellinen ja itsenäinen ihminen. Tämä yhdistelmähän on vain elämää ihmiskokemuksessa.

Ajatuksia parisuhteesta ja seksuaalisuudesta

Maanantai 8.11.2021 - Seppo Kantola ja Emma Hietanen

Parisuhde on monisuhde

Usein kuulee asiantuntijoiden sanovan, että parisuhde on kumppanien yhteinen luomus. Mitä tällä tarkoitetaan? Aika harvinaista taitaa kuitenkin olla, että suhteesta laaditaan etukäteen suunnitelma tai sopimus.

Yleensä parisuhde alkaa muotoutua vähitellen, yhdessä keskustellen, kokeillen ja sopien. Siinä mielessä voidaan kyllä sanoa, että parisuhde on yhdessä luotu. Pitäisikö kuitenkin myös huomata ja muistaa yhdessä pohtia, keitä muita on tässä luomisprosessissa mukana vaikuttamassa, esimerkiksi:

• Minkälaisia parisuhdemalleja kumpikin on tuonut vanhempiensa, muiden tuntemiensa läheisten parien ja omista aikaisemmista suhteistaan?
• Minkälaista dynamiikkaa syntyy parisuhteen osapuolien eri tavoin painottuvista tarpeista. Turvallisuuden, luottamuksen ja sitoutumisen perustarpeet voivat olla erilaisia kiintymyssuhdetaustoista ja muista kokemuksista johtuen sekä hyvinkin eri tavoin painottuvia. Tällöin myös lähtökohdat perustarpeita tukeville muille tarpeille ja toiminnoille voivat olla hyvinkin erilaisia.

• Minkälainen läheisyys ja seksi on molempia tyydyttävää
• Miten erilaisia käsityksiä yhteensovitetaan ja riitoja ratkaistaan
• Mistä yhdessä puhutaan ja miten toista kuunnellaan
• Mikä tuottaa iloa
• Minkälaista tulevaisuutta halutaan

Halusimmepa tai emme tuomme parisuhteisiimme osin tietoisesti mutta suurimmalta osalta tiedostamattamme erilaisia tunteiden käsittelyn, ajattelun ja toiminnan malleja. Niiden yhdessä tutkiminen lisää ymmärrystä osapuolien välillä. Sitä kautta turvallisuuden tunne suhteessa kasvaa ja kiintymyssuhde vahvistuu.

Seksuaalisuus suhteessa,

Ihmisen seksuaalisuus on alati muuttuva tila, joka muotoutuu elämän varrella etsien uudenlaisia tapoja ilmentyä. Seksuaalisuus yksilössä, suhteessa ja yhteisessä kohtaamisessa on laaja asia tunnusteltavaksi.

Yhteiseen hetkeen asettautuessa, siihen väistämättä vaikuttaa jokaisen subjektiivinen kokemus omasta itsestään, oma historia sekä ylisukupolvisuus. Kun seksin aikana kohdataan, on siinä aina läsnä syvä kerros historiaa sekä tämän hetken todellisuus, tila, jonka jokainen kokee omalla uniikilla tavallaan.

Seksuaalisuuden ilmentäminen ja sen toteuttaminen, itselle ja yhteisesti sopivalla tavalla, on tärkeää suhteessa. Monelle seksi on yksi suhdetta ylläpitävistä elementeistä, jolloin sitä tekee mieli vaalia ja hoitaa, ylläpitää muotoutuen eri elämänvaiheisiin sopivaksi.

Suhteessa ehkä yksi tärkein seksitaidoista on kommunikaatio, seksipuhe. On arvokasta kertoa mitä juuri minä tahdon seksiltä, mikä tuntuu hyvältä tässä kohtaa elämää ja mikä ei. On myös tärkeää asettua kuulemaan mitä toinen sanoo, mitä toinen tarvitsee ja kaipaa. Jokaisella on vastuu omasta nautinnostaan.

Seksin maailmoissa yhteinen kohtaaminen edellyttää turvan olemassaoloa, että hetkeen osallistuvat tunnistavat omat sekä toisen rajat. Seksi ja orgasmi edellyttää jonkinlaista antautumista ja antautuminen edellyttää turvaa.

Monet ihmiset kokevat seksin ravitsevuuden tärkeäksi, niin että se ikään kuin tyydyttää fyysisten tarpeiden lisäksi myös henkisiä ulottuvuuksia, esimerkiksi läheisyyden ja toisen ihmisen kohtaamisen, yhteyden muodostumisen sekä kosketuksen tuomaa hyvän olon kokemusta. Jokainen löytäköön omalle itselleen, sekä suhteen sisällä omannäköisen tavan toteuttaa sellaista seksiä, joka tyydyttää monilla eri ihmisyyden tasoilla.

Kuitenkin syystä tai toisesta, ymmärrettävästi, seksi voi ajoittain lipsahtaa suorittamiseksi, jolloin kaavamaisesti toimitetaan tietyt asiat, jotta päästään loppuun. Tällöin voi olla tärkeää yhdessä pysähtyä, hengittää ja tarkastella mitä on meneillään, tarkastella mitä on suorittamisen tarpeen taustalla. Suorittamista vähentää esimerkiksi leikki ja huumori seksin aikana. Nauru vapauttaa energiaa ja rentouttaa kehoa, se ettei asioita ota niin vakavasti vaan on lupa nauraa ja hassutella, keventää ilmapiiriä ja kuljettaa pois suorittamisesta kohti kokemista ja tuntemista. Seksi on aikuisten leikkiä, joka on vahvasti kehollinen kokemus.

Suhteen seksuaalisuudessa on tärkeää pitää yllä hengittävyys, mahdollisuus muutokseen, kasvuun ja syventymiseen. Uteliaisuus seksuaalisuutta kohtaan auttaa havaitsemaan muutoksen tuomia uusia mahdollisuuksia, sillä niitä varmasti riittää tavalla tai toisella läpi koko ihmiselämän, niin yksin kuin yhdessäkin kohdattavaksi, toivottavasti syvä lempeys ja armollisuus läsnä.

Hyvää ja ravitsevaa parisuhdeviikkoa

Toivottavat:

Seppo Kantola

Ryhmäpsykoanalyytikko, psykoterapiakouluttaja,

Psykoterapeutti VET (Valvira, Kela)

Seksuaalineuvoja SSS, seksuaali- ja pariterapeutti

seppo.kantola@luukku.com                                                                                                            

Emma Hietanen

Sairaanhoitaja AMK (psyk.)

Vyöhyketerapeutti

Seksuaalineuvoja SSS

Erityistason seksuaaliterapeutti NACS

emmahietanen@outlook.com