Kenen silmin itseämme katsomme?

Sunnuntai 14.2.2021 - Emma Hietanen


Rakkainta ystävää tulee katsottua arvostetuin, lempein ja lämpimin silmin. Hänessä näkee suunnattoman kauneuden, kokonaisuuden, jossa rakkaus lepää. Näkee toisen kehon ainutlaatuisuuden, joka on kaikkinensa täydellisen kaunis juuri niin kuin hän siinä hetkessä on.

Tuleeko katsottua myös itseään rakkaudellisin ja arvostavin silmin, niin kuin parasta ystävää katsoisi? Toisinaan, mutta ei läheskään aina. Elämäni varrella katseeni syvyys, lämpö ja tarkoitus on vaihdellut. Nyt tämän ikäisenä, 42-vuotiaana naisena katseeni on useimmiten myötätuntoinen elämän tuomia muutoksia kohtaan, jotka kehossani näkyvät. Minulle ne kertovat eletystä elämästä, elämän eri vaiheista. Mieli on antanut hieman periksi, pehmennyt ja hetkeen, jolloin katson kehoani tutkaillen, on tullut syvempää lämpöä. On helpompaa olla arvostelematta, on helpompaa olla ystävä oman kehollisen ulkonäköni kanssa, on helpompaa asustaa kehossa. Suurimman osan ajasta siis.

Uskallatko Sinä olla paljaana itsesi edessä, katsoa syvästi kehoasi, seistä selkä suorassa kaikkinensa ja vain katsoa, rauhassa tutkailla?

Hyvän työkaverini kanssa tätä pohdimme, kun tunnustelimme omaa kehoamme. Sitä kuinka se on muuttunut suuntaan, jos toiseenkin viime vuosien saatossa. Hän kysyi: kenen silmillä itseämme oikein katsomme? Minkälaiseksi on tallentunut meidän kehollinen kuvamme itsestämme ja mistä se on lähtenyt rakentumaan?

Kun vasta maailmaan tullut pieni ihmistaimi suuressa sielussaan saapuu tänne, niin jokainen tuntee hellyyttä, suojelun halua ja vilpitöntä ajatusta täydellisyyden täydellisyydestä, kun tuota vasta saapunutta katsoo. Kaikki on hänessä täysin kohdallaan. Kun lapsi kasvaa ja alkaa tunnustella omaa itseään, niin vielä on pieni lapsi omassa mahtavuudessaan ja upeudessaan voittamaton, maailman ihanin ja virheetön. Oma keho on mielenkiintoinen tutkimusmatka omia tunnelmia tunnustellen. Ja siitä se matka jatkuu, oman kehon kanssa yhtenään elämää jakaen.

Keho muuttuu monta kertaa elämän aikana. Aina on muutos läsnä ja näin ollen oma suhdekin omaan kehoon muuttuu, uudelleen rakentuen, toisenlaisen tavan löytäen. Myös mieli hakee uuden polun kehoa lähestyen, muuttuneeseen asettuen. Vaan kenen silmillä oikeastaan itseäsi katsotkaan? Onko silmissä vanhempien katseet, kenties kiusaajan katseet, oman mielen arvostelevuus ja missä on juurisyy? Kuinka paljon kehoon koteloituneet tunteet värittävät omaa katsetta? Nuo arvostelevat silmät ovat kenties sukupolvien takaa katsovia, opittuja katseita siis? Kenties. Tunnistatko tämän?

Olen usein puhunut naisten kanssa siitä, kuinka haastavaa on tuoda armoa omaan katseeseen. Tulee helpommin huomatuksi asiat, joihin haluaisi muutosta kuin ne, jotka voisi jo hellyydellä hellitellä. Oman mielenmaiseman muuttaminen vaatii työtä. Olemme myös usein keskustelleet siitä, kuinka vahvasti meihin vaikuttavatkaan sukupolvien takaiset asenteet ja mahdolliset epätasapainot suhteessa itseen ja toisiin. Ne elelevät meissä edelleen, nuo kaukaiset kaiut. Joissain meissä tiedostavammin, joissain salaisemmin, enemmän tiedostamattomissa olevin, kuin uinuvin. Moni nainen on kokenut, ettei ollut koskaan hahmottanut asiaa tästä näkökulmasta, ei ollut tullut ajatelleeksi. Jos oma äitisi on edelleen vierelläsi kulkemassa, niin kannattaa hieman kuulostella kuinka hän itsestään puhuu, kuinka kehoaan hoivaa. Voisi myös tiedustella, lämpimin mielin kysellä, kuinka on hänen äitinsä kehoaan puhutellut, onko hyvänä pidellyt? Silitellyt? Saattaa saada arvokasta tietoa, silmiä avaavaa, ymmärrystä lisäävää.

Kehoyhteyden vahvistaminen vahvistaa siis suhdetta omaan kehoon, ulkonäöllisestikin. Kun kuulee oman kehonsa viestejä ja omia tarpeita on enemmän ystävä oman kehonsa kanssa. Mielen ja kehon keskinäinen suhde on omanlaisensa matka, joka liene elämänmittainen. Toisen kanssa elämää jakaessa, tai vain lyhyessä kohtaamisessa oman kehosuhteen tila näyttäytyy myös seksissä, toisen kanssa lähellä ollessa, yhteisessä hetkessä. Uskaltaako olla paljaana toisen edessä, toisen katseen kohteena, kosketuksen vastaanottajana? Ulkonäöllinen kehosuhde heijastelee myös sitä, kuinka uskallamme rentoutua seksin aikana, antautua nauttimaan kaikkine lihoinemme ja niine hyvinee, kuinka keho nautintoa ilmaisee. Kuinka uskallamme liikkua seksin aikana, olla viehkeydessä vapaa. Olla kehossamme vapaa.

Kehoyhteys ja kehosuhde on monitasoinen ja laaja käsite. Sitä voi tarkastella loputtomien näkökulmien läpi. Tässä lähinnä pohdin nimenomaan ulkonäöllisen tarkkailun ajatuksesta käsin, sitä kuinka me mahdollisista kauniista palautteista huolimatta näemme itsessämme jotakin muuta kuin kuulemamme kuvauksen. Kuinka kuvaus voi niin totaalisesti muuttua matkalla sanojan huulilta ja lämpimistä ajatuksista, matkalla omaan mieleemme? Avautuuko tuolloin jotkut sisäiset silmät, jotka ovat meihin asettuneet, joskus elämämme varrella, kenties jo syntymälahjana saatuna? Mitä arvelet?

Kaiken kaikkiaan ihmisen keho on kaunis luomus, taideteos, luonnon voima. Sinun sekä Minun. Hyvää ystävänpäivää Sinulle ystäväni <3

 


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini