Kuukautissykli

Tässä hetkessä elän taas sitä kohtaa orgaanisessa hormonikierrossani, jolloin kaikki tuntuu tahmaiselta. Alati tunnen leijailevia uhkakuvia ympärilläni. Asiat saavat toisinaan suhteettomat mittakaavat. Toisen kosketus saa vetäytymään kauemmaksi ja olo on itkuinen. Kaipuu olisi totaaliseen omaan rauhaan vetäytymiseen, maaemosen rytmin tukemana lepäämään. Ihmettelen mikä minua vaivaa. Puolisoni hellästi ehdottaa: "voisiko kysessä olla kierron vaihe?" Syvässä syklin vaiheessa eläminen, mietin. "Voisiko olla? Ehkä?" Tunnistatko Sinä syklisi, rytmisi? Missä milloinkin kuljet?

Päivien päästä huomaan, että kuukautiseni alkavat. On siis aika uloshengittää, luova virta lähtee taas liikkeelle. On aika pumpata veri itsestään ulos. Puhdistutua. Pölyt pyyhkiytyvät mielestä, olen kehossani kevyt ja taas on voimaa uuden aloittamiseen. Seksi pyörii mielessä, ajatukset saavat kehon hyrräämään, kaipaamaan kosketusta. On ikävä toisen iholle. Näin taas mennään hetki, jos toinenkin. 

Kunnes huomaan, että muutamaksi päiväksi korostuukin yllättäen sisäänhengitys. Tekee mieli olla hetki rauhassa, omissa ajatuksissaan. Tunnen, että jotakin on meneillään omassa kehossani. Alavatsaa nipistelee, se muistuttaa, että on ovulaation aika. Tämän tunnistan. Keho lähettää munasolun matkaan. Matkalle lähdön jälkeen olen taas energinen ja runsaus tuntuu itsessä. Naiseus ja pehmeys itsessä korostuu. Olo on mehukas. Feminiinisen energian pehmeän pyöreän muodot tuntuvat olemuksessani. Nautin.

Ja kun munasolun matka on lopuillaan, olen kierrossani taas kohdan 1 äärellä, ihmetellen miksi maailma yllättäen näyttäytyy uhkaavalta. Mieli on apea ja vetäydyn. Puolisoni myötätuntoinen katse kertoo minulle vastauksen, ihmettelen: "ai jaa, onko taas se kierron vaihe menossa?"

Naisen syklisyyttä on kiinnostavaa tarkastella. Kuinka me elämme erilaisia vaiheita sisällämme monen monta kertaa elämämme aikana. Se on ihmeellistä. Joka kuukausi tyhjentyy kohtu verestä, jolloin tunne ikiaikaiseen esiäitien ketjuun yhdistymisestä voimistuu. Kohdun viisaus on syklin tässä vaiheessa herkemmin kuultavissa. Ihmeellistä se varmasti on myös rinnallakulkijalle, katsella muutosta kuukaudesta toiseen syklin pyöriessä omaa rytmiään. Jollain kummallisella tavalla kuukautiset usein tulevat itselleni kuin yllätyksenä, suhteessa siihen mitä tunnen. Ystäväni kanssa usein laitetaankin viestiä: "oho, mulla alkoi menkat. Ihan yllättäen. En osannut odottaa." Ihmeellistä siinä on se, että kuukautiseni ovat kuitenkin olleet olemassa jo 30 vuotta, siihen nimittäin mahtuu monta syklistä kiertoa. Joskus kierron vaiheet tunnistaa paremmin, joskus huonommin. Joskus mieli ei edes halua tunnistaa, vaan etsii sen hetkiseen oloonsa syytä itsensä ulkopuolelta. 

On upeaa ja tärkeää, että nainen tunnistaa oman potentiaalinsa suhteessa kiertoon. Tunnistaa missä mennään ja kuinka pitää itsestään huolta eri vaiheissa. tunnistaa mitä tarvitsee. Tietää milloin levätä, milloin olla aktiivinen.

Seksissä kierto voi näyttäytyä voimakkaista halun puuskista totaaliseen kieltäytymiseen. Joskus jopa epämiellyttävään oloon suhteessa kumppaniin. Erilaiset tunnetilat voivat seksin aikana pyrkiä pintaan, riippuen missä syklin vaiheessa mennään. Keho tarvitsee erilaista kosketusta eri vaiheissa. Genitaalien tuntoherkkyys sekä orgasmiherkkyys vaihtelee.

On tärkeää kertoa kumppanille erilaisista tunnesykleistä, joihin hormonikierto vaikuttaa. Ei tarvitsisi kumppanin arvuutella, ihmetellä. Toki on ihanaa jos toinen on herkkä aistimaan ja kuulemaan missä mennään mutta ei sitä voi alati toiselta vaatia. Kannustan valitsemaan omasta syklistä hyvän hetken, jolloin keskusteluun on avoin olo. 

Kuin rummun rytmin tukemana pumppaan vereni ulos kohdustani. Puhdistun, asetun ja voimistun. Se saa henkeni muistamaan jotakin ikiaikaista jonka muinaiset ovat kautta aikain jakaneet keskenään, tietäen kohdun kätkemät viisaudet. Tästä muistutan itseäni kuukausi toisensa jälkeen. Aikani vuodan hedelmällisenä naisena, kiitollisena kehoni toiminnasta. Kunnes sitten joskus, joku päivä, on aika woimavuosien. Aika jolloin kehoni asettuu uudenlaiseen tilaan, jolloin veret on vuodatettu ja siitä syntyneet elämänversot jo korkeaksi kasvaneet.

Maalaus: Markku Hietanen